Kynttilätehdas (="Lilin Kilang")

Tänään meillä on ohjelmassa tutustuminen paikalliseen kynttilätehtaaseen.

Tehtaan omistaa Lucy yhdessä miehensä kanssa. He asuvat samassa condossa ja ovat siis naapureitamme. Pyysimme Lucyltä päästä tutustumaan tehtaaseen ennen joulua ja hän lupasi jäjestää tutustumiskäynnin.

Kokoonnumme taas kerran alakerran aulaan. Kello on 8.40am ja meitä on lähdössä 12 naista. Tarvitsemme kolme taksia.

olemme saaneet päivän ohjelman jo etukäteen sähköposteihimme, joten tiedämme, mitä tuleman pitää. Ohjelmassa on ensin tehtaan esittely ja kynttilänvalmistuksen prosessin kuvaus.

Opimme paljon uutta sekä kynttilöiden historiasta, käytöstä sekä erilaisista valmistusmenetelmistä ja raaka-aineista.

Lipidchem SDN BHD -tehdas, jossa siis olemme, käyttää kynttilöiden raaka-aineena palmuöljyä.

Tehdas ei valmista kynttilöitä Malesian markkinoille vaan ainoastaan vientiin. He vievät kynttilöitä sekä Aasiaan, Amerikkaan että Eurooppaan. Tuntuukin vähän hassulta löytää työpajan hyllyltä ruotsalaisin tekstein varustettuja kruunukynttiläpaketteja.

Esittelyn jälkeen juomme kahvit ja lähdemme tehdaskierrokselle.
Omistajien toivomuksesta emme ota tehdaskierroksella valokuvia.

Tehtaassa on 80 työntekijää ja toiminta on käynnissä ympäri vuorokauden 7 päivänä viikossa. Kyseessä ei siis ole aivan pieni business.

Kynttilänvalmistus tässä tehtaassa on pitkälti käsityötä.

Tehdassali on täynnä rautaisia arkun mallisia telineitä, joissa on kynttilöitä varten syvät muotit. Yhdessä arkussa on  muotit kahdellesadalle kynttilälle. Arkkuihin kaadetaan käsipelillä suoraan ämpäristä sulaa, palmuöljystä tehtyä vahaa. Arkut on lämmitetty vesikiertojärjestelmällä 36 asteeseen. Kynttilät "jähmettyvät " parissa tunnissa. Tämän jälkeen työntekijä vääntää arkun sivussa olevaa pyörää ja jähmettyneet kynttilät nousevat arkusta 50 kappaleen levy kerrallaan. Kynttilöiden sydämet leikataan käsin, tavallisilla saksilla ja kynttilät poimitaan (taas käsin) kuivumaan lopullisesti ylös telineelle. Sen jälkeen nostetaan seuraavat 50 ja niin edelleen. Kun kaikki 200 kynttilää on nostettu, ne pakataan suureen pahvilaatikkoon, joka sitten toimitetaan edelleen pakattavaksi myyntipakkauksiin. Tämä on kruunukynttilöiden ( household candles) valmistusmenetelmä.
Seuraamme vielä tuikkukynttilöiden (tea candles) tekoa, jonka jälkeen siirrymme työpajalle.

Työpajassa kuulemme esitelmän pöytäkynttilöiden( pillar&votive candles, container candles) teosta.

Pöytäkynttilöitä tehdään tässä tehtaassa kahden tyyppisiä. Sellaisia, jotka jäävät siihen astiaan, johon ne valetaan (container candles) ja sellaisia, jotka kumotaan pois muotista sen jälkeen, kun ne ovat jähmettyneet (pillar& votive candles). Myös näiden kynttilöiden valmistus tässä tehtaassa on käsityötä.

Esitelmän jälkeen alamme valmistaa itse kynttilöitä.

Olemme saaneet ennen tuloamme sähköpostissa paitsi tiedon ohjelmsta, myös kehotuksen ottaa mukaan jokin astia, johon haluamme valaa kynttilän (minä valitsen kookoksen kuoren), yhden lusikan sekä esiliinan.

Kynttilöissä käytettävän vahan koostumus riippuu siitä, millä menetelmällä kynttilä valmistetaan.

Me kokeilemme molempia.

Vahat on laitettu jo valmiiksi sulamaan kattilaan hellalle.

Muottiin jätettävä kynttilä tehdään vahasta numero 5301A ja kumottavat kynttilät vahasta numero 5601A. Vahan valinnassa täytyy olla tarkkana tai kaikki menee pieleen.

Ennenkuin sulan vahan kaataa muottiin, siihen voi halutessaan lisätä aromi- ja väriainetta. Niiden molempien määrä annostellaan tarkasti digitaalivaakaa apuna käyttäen.

Ennen aromi- ja väriaineiden lisäämistä kuuman vahan lämpötila täytyy mitata. Optimaalinen lämpötila on 80-90 astetta. Mikäli vaha on liian kuumaa, on odotettava sen jäähtymistä. Mikäli se on liian kylmää on käytettävä sitä hellalla.

Kun vaha on sopivan lämpöistä siihen lisätään väri- ja aromiaineet ja sekoitetaan hyvin. Tämän jälkeen vaha kaadetaan muottiin.

Ennenkuin tähän vaiheeseen on päästy. On täytynyt kiinnittää ensin kynttilään sen sydänlanka.

Muottiin jäävän kynttilän sydän (tai sydämet) kiinnitetään "liimaamalla" sydänlangat astian pohjaan sulan vahan avulla. Pieni määrä vahaa lusikoidaan astian pohjalle ja astiaa pyöritellään varovasti. Vaha jähmettyy ja kiinnittää samalla sydänlangat. Tämä ei ole hätäisen hommaa.....melkein tulee mieleen viimejouluinen himmelinteko.....kärsivällisesti siis...

Jotta sydänlangat pysyvät suorassa, ne kiinnitetään kahden kuminauhalla yhteen sidotun puutikun väliin.

Kumottavaan kynttilään asetetaan keskelle muottia metallipiikki ja sydänlanka pujotetaan kynttilään sen jälkeen, kun se on jähmettynyt ja kumottu.

Muotin pohjassa on reikä, josta metallipiikki pujotetaan. On erittäin tärkeää muistaa laittaa vahaklöntti reiän päälle astian pohjaan. Muuten muotti vuotaa, kun siihen kaataa sulaa vahaa.

Kun kynttilän sydänlangat tai metallipiikki on kiinnitetty, alkaa valaminen. Sulaa vahaa kaadetaan muottiin.

Noin 20 minuutin kuluttua ensimmäisestä vahan kaadosta kynttilään tehdään reikiä ilmataskujen poistamiseksi ja suoritetaan toinen kaato.

Tämän jälkeen vaha saa jähmettyä.

Teemme jäljelle jääneestä sulasta vahasta tuikkukynttilöitä käyttäen  muottina kaikenlaisia pieniä astioita, leivosvuokia ja muotteja.

Kynttilöitä voi siis tehdä minkälaisiin astioihin tahansa.

Näihin pikkukynttilöihin tehdään sydänlankaa varten reiät porakoneella sen jälkeen, kun ne ovat jähmettyneet. Lopuksi reikiin pujotetaan sydänlangat.

Noin kahden tunnin työskentelyn jälkeen jätämme kynttilät jähmettymään muotteihinsa ja lähdemme lounaalle.

Tehtaan henkilökunta antaa meille omilla autoillaan kyydin läheiseen hotelliin. Hotellin kiinalaisessa ravintolassa meille tarjotaan lounas.

Työpajassa mukana olleet henkilökunnan jäsenet syövät kanssamme ja meillä on hauskaa. Ruoka on hyvää.

Lounaan jälkeen jatkamme työskentelyä työpajassa.

Irrotamme jähmettyneet vahat muoteista ja kiinnitämme muottikynttilöihin sydämet.

Ihastelemme työmme lopputuloksia ja siistimme paikkoja.

Tehtaan työntekijät alkavat kantaa työpajaan pahvilaatikoita. Saamme jokainen mukaamme laatikon, jossa on jokaiselle kotiinviemisiksi omat kynttiläntekotarpeet.

Laatikossa on kahdenlaista vahaa, sydänlankatarpeet ja väriainepussit.

Siellä on myös yksinkertaiset ja selkeät ohjeet kynttilänvalmistukseen.

Eikä tässä kaikki!

Yhtiö haluaa antaa meille myös joululahjat. Jokainen saa vielä kauniin kukkakasin, joka on täynnä kynttilöitä.

Luulimme tulevamme tutustumis- ja tehdaskierokselle kynttilätehtaaseen, mutta sen lisäksi saimme viettää mielenkiintoisen päivän oppien uusia asioita kynttilöiden valmistuksesta. Nautimme ihanien ihmisten kanssa hyvästä lounaasta ja kotiinviemisiksi jokaisella oli kainalossaan iso määrä kynttilöitä ja tekotarpeetkin. Wau minkälaista vieraanvaraisuutta. Ja miten hauska päivä!
Olimme kotona klo 17 ja illalla kyllä tuntui, että oli päivän paiskinut töitä kynttilätehtaassa.

Kun tänään illalla sytytän kynttilän, nautin sen luomasta tunnelmasta ja valosta aivan toisella tavalla kuin ennen, tämän mielenkiintoisen päivän jälkeen.

Rouvat viidakossa

Kiirettä on pidellyt täällä uudessa kotimaassa enkä ole ehtinyt kirjoitella seikkailuistani, mutta nyt parannan tapani....seuraavassa seikkailu viidakossa:



2.11.2011 lähdimme condon naisten kanssa Singaporeen MacRitchie-puistoon päivän vaellusretkelle. MacRitchie Reservoir on Singaporen keskellä oleva viidakkoalue, johon 1800-luvun lopulla rakennettiin maan makean veden varastot. Alue on luonnonpuisto, jossa on useita eripituisia vaellusreittejä. Tarkoituksenamme on tehdä Top Tree Walk. Noin 15 kilometrin retki, jossa kävellään 25 metrin korkeudessa puiden yläpuolella 250 metrin pituisella riippusillalla.

Tapaamme 8 naisen kanssa ( Muffy Amerikasta , Leila Suomesta, Jeannie Amerikasta, Claudia Colombiasta, Yeunhee Koreasta, Mok Malesiasta, minä Suomesta ja Jos Belgiasta) klo 8.30 alakerrassa, josta tilaamamme pieni pakettiauto hakee meidät seikkailullemme. Lähtiessäni huomaan, että reppuni on rikki ja nakkaan mukaan ompelulankaa ja neulan. Korjaan repun automatkalla.

Auto on ajoissa ja pääsemme matkaan. Sovimme, että kuljettaja hakee meidät Dempsey Hilliltä iltapäivällä noin klo 16 aikaan.

Saavumme lähtöpisteeseen. Reittien alkupäässä on huoltorakennus, jossa on suihkut, pieni kahvila ja maksullinen lokero tavaroille, joita ei viitsi raahata mukana Jätämme vaihtovaatteet lokerikkoon.

 Mukanamme on kuiva vaatekerta, pyyhe ja peseytymisvälineet. Täällähän tulee hiki ihan vaan vaikka on paikallaan. 15 kilometrin patikoinnin jälkeen olemme varmaan aivan märkiä, joten kuivat vaatteet on hyvä olla mukana. Mukaan vaellukselle otamme reput, joissa on vettä ja vähän pientä syötävää sekä sadeviitat. Nyt on satanut lähes joka iltapäivä, joten odotamme myös saavamme vettä niskaan retkemme aikana.

Jos toimii matkaoppaanamme, sillä hän on käynyt täällä aiemminkin. Katsomme kartasta reitin ja matka alkaa.

Top Tree Walk kuulostaa sopivalta reittivalinnalta. Polku on vaihtelevan mäkistä. Välillä kuljemme juurakoiden keskellä.

Välillä reitti on kokonaan katettu puisilla silloilla.

 Tulee hiki, vaikka etenemme rauhallisesti. Tämä on sitä hotwalkia. Lämpötila on +31 astetta. Polut menevät kuitenkin niin viidakon keskellä, ettei auringonpaiste pääse porottamaan päähän. Välillä kuljemme rappuja ylös ja rappuja alas.

 Reitti on siisti. Tämä luonnonpuisto on suljettu aina maanantaisin. Silloin sitä kunnossapidetään ja siivotaan.

Matkalla näemme apinoita ja liskoja. Sekä erilaisia perhosia, hyönteisiä ja matoja.

Reitin varrella on myös korkea torni, johon kiipeämme katsomaan maisemia.

Singapore on kuuluisa kieltokylteistään. Täällä kielletään ruokkimasta apinoita, ottamasta kiinni eläimiä, telttailla ei saa eikä tietenkään tehdä avotulta. Ei myöskään saa roskata ja koirien tuominen alueelle on kiellettyä. Kalastus, perhosten kiinniottaminen ja radion kuuntelu on myös kiellettyjen listalla.

 Valokuvaaminen, nauraminen, laulaminen ja eväiden syöti on onneksi sallittua:)

Riippusilta on upea. Se on kapea ja pitkä.

 Siellä kävellessä tuntuu todella, että kävelee puiden yläpuolella. Silta myös notkuu vähän, mikä tuo lisäjännitystä kävelyyn.

Olemme kävelleet noin 3/4 matkasta, kun alkaa tuulla kovasti. Siirrymme pois viidakkopolulta, sillä siellä voi saada puunkarahkan päähänsä.

 Kuljemme avarampaa reittiä, jossa on hienoja mangrovepuita.

 Näemme läheisyydessä golfkentän ja siellä sadesuojan. Suuntaamme sinne sadetta pitelemään.

 Sinne tulee myös yksi brittiläinen nainen, joka on juoksulenkillä ja kolme paikallista miestä rantautuvat pienellä veneellä läheiseen rantaan ja tulevat samaan suojaan.

Odottelemme noin puoli tuntia, mutta sitten päätämme -sateesta huolimatta- jatkaa matkaa. jotta ehdimme vielä lounaalle, ennekuin kyyti tulee hakemaan meidät takaisin Malesiaan. Polku on vetinen ja vaikeakulkuinen. Liukas.

 Sadeviitat ja -takit suojaavat sateelta, mutta niiden alla olemme hiestä läpimärkiä. Kyllä on ihanaa päästä suihkuun tämän jälkeen. Sade loppuu ennekuin vihdoin olemme perillä. Käymme pesulla ja vaihdamme vaatteet ja lähdemme taksilla Dempsey Hillille lounaalle.

Dempsey Hill on singaporelaisten suosima, kukkulan päälle rakennettu ravintola- ja herkkukauppakylä. Kaupoissa myydään erilaisia lihoja, juustoja, öljyjä, balsamicoja, leipää ja leivonnaisia , viinejä yms. kauppojen yhteydessä on ravintoloita ja niissä ruoka on hyvää.

 Nautimme lounaan ja palaamme kotiin. Päivä oli hieno. Siihen mahtui ylämäkiä ja alamäkiä. Aurinkoa ja sadetta. Väsyneinä, mutta onnellisina istahdamme autoon, joka vie meidät koti-Malesiaan.

Seuraavana päivänä huomaan pohkeissani, että on tullut kiivettyä rappuja ylös ja alas ja kuljettua vaihtelevassa maastossa. Kerron Mikaelille hauskasta päivästämme ja päätämme lähteä sinne yhdessä .

12.11. kävimme Mikaelin kanssa samalla retkellä. Nyt sää suosi meitä emmekä joutuneet turvatumaan sadeviittoihin. Tosin, kun olimme Dempsey Hillillä alkoi vettä tulla kuin saavista kaataen. Mutta silloin se ei enää meitä haitannut.....