Elämää Condossa

Asumme The Straits View Condominiumissa. Malesialaiset lyhentävät mielellään sanoja, joten asuinpaikkamme on condo. Tässä condossa on 5 kerrostaloa, joissa kussakin 21 kerrosta. Asuntoja täällä on noin 600. Condo on kooltaan vajaa 10ha.

Condossa asuu paljon ulkomaalaisia. Täällä on suurella osalla ihmisistä samanlainen elämäntilanne kuin meillä: mies on töissä täällä lähialueella ja vaimo sekä mahdolliset lapset ovat muuttaneet miehen työn vuoksi tänne. Condossa on erittäin aktiivinen naisten sosiaalinen verkosto, joka toivottaa muuttajat tervetulleiksi ja auttaa sopeutumaan kaikin mahdollisin tavoin. Yksinäisyyttä täällä ei tarvitse potea, ellei itse halua. Harrastusmahdollisuuksia ja seuraa löytyy helposti. Aina löytyy myös joku, jonka kanssa jutella, sillä täällä tutustuu ihmisiin todella helposti. Condossa asuu myös joitakin paikallisia ihmisiä. Täällä on myös singaporelaisia, joiden kakkosasunto on condossa. He viettävät täällä viikonloput ja loma-ajat nauttien Malesian alhaisista elinkustannuksista.

Condon alue on aidattu ja vartioitu. Portilla on puomit ja portinvartijan "kojussa" 2-4 vartijaa 24h/päivä. puomien ja vartijoiden tehtävänä on estää asiattomien pääsy alueelle. Mikäli odotamme vieraita tai asuntoomme on tulossa korjausmies tms. portinvartijoille täytyy asiasta informoida hyvissä ajoin. Vieraat saavat "visitor passit". Viime viikolla saimme kaksi suomalaista miestä kylään ja heidän oli näytettävä portilla passit ennekuin vartijat laskivat heidät sisään. Passeista vartijat sitten tarkistivat, olivatko miehet samannimisiä, joista olin informoinut. Asukkailla on kulkukortit, joilla alueen portit ja ovet porras-/hissiaulaan avautuvat. Jokaisen taloa alakerrassa, hissiaulan ulkopuolella on vielä vartija. Vartijat ovat ystävällisiä ja tulleet meille jo tutuiksi.

Noin kerran viikossa vartijoilla on "sulkeiset", joissa kymmenkunta sinipukuista baskeripäistä vartijaa harjoittelee rivissäseisontaa ja kunnian tekemistä ym.tärkeää pamppu vyötäisillään. Aseita heillä ei ole (ainakaan näkyvissä). Pimeän tullen. Noin kello 19.30 jälkeen vartijat ajelevat ympäri condon aluetta skoottereillaan ja varmistavat, ettei alueella liiku kutsumattomia vieraita.

Aamu valkenee vähän ennen seitsemää ja condo herää eloon. Töissä käyvät valmistautuvat työpäiviinsä ja lähtevät töihin 7.30-8.30. tämän jälkeen liikenne condon teillä rauhoittuu. Ne, jotka eivät käy töissä hakeutuvat aamuharrastuksiinsa. Useat tekevät jotakin fyysistä heti aamusta, kun ei vielä ole niin kuuma. Condolla näkyy erilaisia ryhmiä kävelylenkillä. Joskus näkyy joku hölkkääjäkin.. Toiset lenkkeilevät condon aitojen sisäpuolella, toiset lähtevät läheiseen kalastajakylään ja Permas Jayaan. Eräs kolmen japanilaisnaisen ryhmä tekee joka aamu kello 8 voimisteluliikkeitä uima-altaan reunalla ja kuntosalissakin näkyy valot jo aamuvarhain. Tenniskentät saavat käyttäjänsä.

 Squashkentillä en ole nähnyt käyttäjiä. Tosin nämä kentät eivät sisälly varsinaisen aamulenkkini matkan varrelle enkä ole erikseen käynyt katsomassa, onko niillä käyttäjiä.

Vähän ennen kahdeksaa ala-aulassa käy kuhina, sillä koulubussit keräävät oppilaita kyytiinsä. Kansainväliset koulut alkavat täällä klo 8.30. Paikalliset koulut toimivat kahdessa vuorossa, sillä oppilaita on niin paljon. Aamukoulu alkaa klo 8, en tiedä milloin se päättyy ja iltavuoro päättyy kello 18 (en tiedä milloin se alkaa). Koulubussit suihkivat sinne sun tänne. Osa condon lapsista käy Singaporessa kansainvälistä koulua,matkojen vuoksi näiden lasten koulupäivä on noin 2 tuntia pitempi kuin Johor Bahrun kv-koulun kävijöillä.

Päiväkodit aloittavat myös toimintansa klo 8.30, joten pikkulapsia äiteineen näkyy paljon kello 8 jälkeen. Pienet lapset palailevat koulusta ja päiväkodista klo 14 aikoihin ja alkavat täyttää alueella olevaa leikkipuistoa.

Uima-allasalue on päiväsaikaan rauhallinen. Uima-altaita ja porealtaita siivotaan päiväsaikaan ahkerasti.

 Jokunen aamu-uimari saattaa aloittaa päivänsä uintiharrastuksellaan, mutta varsinaisesti uima-altaalle kokoontuu käyttäjiä vasta iltapäivällä. Viikonloput tekevät poikkeuksen. Viikonlopppuisin perheitä ja varsinkin isiä lapsineen näkyy allasalueella jo ennen lounasaikaa. Perjantai- ja lauantai-iltaisin alkaen noin klo 17 allasalueella oleviin katoksiin (joita on neljä) alkaa kerääntyä erilaisia ryhmiä valmistautuen illanviettoihinsa. Katoksiin toimitetaan viereisestä ravintolasta arkkuihin jääpaloja ja ihmiset alkavat tuoda juomiaan jäähtymään. Osallistuimme yhteen tällaiseen iltatapahtumaan Simonen syntymäpäivänä kesäkuussa. Ihmisiä kerääntyi paikalle paljon. Jokainen toi mukanaan jotakin syötävää ja juotavaa. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, leipiä, piirakoita ja paistoksia. Siellä oli myös keittoa ja pastaa. Ihmiset söivät, joivat, tutustuivat toisiinsa ja seurustelivat. Ilta oli mukava.

 Uima-allasalueella sammuvat valot joka ilta klo 23.00 Tämä onkin hyvä aika päättää allaselämä, jotta jaksaa taas aamulla uudestaan. Arki-iltaisin allasalueella on hiljaista ja rauhallista. Jokunen iltauimari käyttää allasta vielä pimeän tulon jälkeenkin. Sillä iltahan täällä ei viilene. Se vaan pimenee. Parvekkeeltamme 17.kerroksesta on mukava seurata allaselämää.

Condossa on kaksi ravintolaa. Kiinalainen Jasmine pitää Straits View Cafeteriaa . Cafeteria on auki kaikkina muina päivinä paitsi keskiviikkoisin.

 Malesialainen Kvati pitää Deli-nimistä ravintolaa, joka on kiinni maanantaisin, muina päivinä auki.

 Olemme molempien ravintoloinden kanta-asiakkaita, kuten varmasti suurin osa täällä asuvista. Ravintoloista saa hyvää ruokaa ja ihania mehuja sekä erilaisia kahveja ja teetä. Delistä saa myös herkullisia leivonnaisia. Delin Kvati on mielissään, kun tervehdin häntä hänen omalla äidinkielellään. Pari viikkoa sitten olimme lounaalla ja Kvati toi haarukan, sanoen "karbun" ja veitsen " pisau". Hän oli mielissään, kun seuraavalla kerralla osasin nämä ruokailuvälineiden malesialaiset nimet aivan oikein. Tämä on tätä kielikurssia mukavimmillaan!

Condossa toimii Management Office. Meidän talon (block B) alakerrassa on lasiseinäinen toimisto, jossa työskentelee 8 naista ja olen nähnyt siellä kerran yhden miehenkin (voi tosin olla, että hän oli vain käymässä). Toimistossa hoidetaan condon "juoksevia asioita" Sieltä saa mm. kulkukortit, kun muuttaa tänne tai jos tulee pitempiaikaisia vieraita, jotka tarvitsevat oman kulkukortin (kuten äitini esimerkiksi). Tästä toimistosta saa parkkipaikan hallista ja sinne voi maksaa Straits View Condominiumin vesilaskun. Management officeen mennään myös kertomaan, mikäli jokin asia vaatii toimenpiteitä.

 Me esimerkiksi löysimme valtavan (n. 2m pitkän) ampiaispesän condon alueelta ja näytimme sen toimiston väelle. He lupasivat hoitaa sen hävittämisen.

 Tästä toimistosta käsin myös hoidetaan alueen kunnossapito. Aluella on allashoitajia, siivoojia (hissiaulat ja kerrostasanteet pestään joka päivä), puutarhureita, roskien poisviejiä ym. jotka huolehtivat päivittäin alueen siisteydestä ja viihtyvyydestä. Management officen ulkoseinällä on aloitelaatikko, johon toivotaan palautetta ja aloitteita koskien condon siisteyttä, viihtyvyyttä yms.

Condossamme on myös pieni kauppa, jota pitää kiinalainen nainen. Kauppa on auki joka päivä 9-21. Kauppias kuitenkin pitää tauon joka päivä klo 14-16. Kaupasta saa kaikenlaista päivittäistavaraa. Sieltä saa ruokaa, pesuaineita, siivousvälineitä, vessapaperia, pattereita, sähkötöpselin adaptereita, alkoholia, savukkeita, makeisia ja jäätelöä. Kaupan hintataso on noin puolet suurempi kuin läheisen marketin. Uskon kuitenkin, että kauppa kannattaa, sillä siellä on aina asiakkaita.

Condosta läytyy myös pesula. Pelulapalvelujen käyttö on edullista ja vaivatonta. Vien pesulaan kaikki silitystä vaativat vaatteet ja lakanat. Pesulan omistaa Annie. Hänellä on 1-2 apululaista. Pesulan väki on iloista porukkaa. He tekevät töitä aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Pesulasta voi myös ostaa siivouspalveluita joko kertaluonteisesti tai säännöllisesti.

Tiistaisin block A:han tulee nainen myymään luomuvihanneksia ja hedelmiä ja keksiviikkoisin block C.stä saa malesialaisnaisen tuomia tuoreita kananmunia, mikäli on tilannut niitä puhelimitse edellisenä päivänä. Keskiviikkoisin condon alueella suoritetaan tuholaistorjuntaa klo 18.30 alkaen. Ghostbusterseja muistuttavat miehet kulkevat pitkin condon teitä ja käytäviä ja savuttavat kaikki viheralueet. Tämä aiheuttaa savu- ja hajuhaittoja, mutta on vaivan arvoista. Condon alueella eivät hyöteiset haittaa. Savuttaminen kestää noin tunnin.

Elämä condossa on helppoa ja mukavaa. Jos ei halua poistua alueelta ja nähdä todellista Johor Bahrun elämää, ei tarvitse. Täältä löytyy kaikki. Olen tavannut ihmisiä, jotka eivät juurikaan poistu alueelta ja tuntuvat olevan tyytyväisiä täällä. Minua ei siihen porukkaan saisi mitenkään. Jokainen päivä on uusi seikkailu. Näen joka päivä uusia ja ihmeellisiä asioita ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä.
Condon aitojen ulkopuolella.

IWA-LOUNAS

IWA (International Women´s Asossiation) on naisjärjestö, jonka Johor Bahrun osaston jäseneksi liityin jo maaliskuussa täällä ensi kertaa käydessäni. Jäseniä on noin 50 ja meitä yhdistää se, että asumme JB:ssä. Järjestöön kuuluu naisia eri maista ja erilaisista kulttuuritaustoista. Järjestön tavoite on yhdistää naisia ja tutustuttaa eri kulttureista tulevia naisia toisiinsa. Tapaamme joka kuukauden ensimmäinen tiistai. Tapaamisen nimi on Coffee Morning. Yleensä tapaaminen järjestetään hotellissa tai jossakin ravintolassa. Olen nyt osallistunut kolmeen tapaamiseen ja joka kerran on tarjottu lounas, joten "aamukahvi" on vähän harhaanjohtava nimitys tapaamiselle. Kutsu tulee yleensä sähköpostitse edellisellä viikolla. Kutsun yhteydessä kerrotaan, missä tapaaminen on ja mahdollinen ohjelma.

Heinäkuun Coffee Morning pidetään at Nora´s place. En ole varma, tarkoittaako se Noran kotona, vai onko täällä mahdollisesti ravintola, jonka nimi on Nora´s place. Osoite on kutsussa mukana, joten asia selvinnee. Kutsussa mainitaan myös, että saamme seurata uuden jäsenen, Helenen opetusta siitä, kuinka kaunis kukkakimppu tehdään ja miten voin koristella vanhasta kenkälaatikosta näyttävän tuliaislahjan, jos olen ajatellut viedä viemisiksi esim. viinipullon. Vastaan kutsuun: tulemme äitini kanssa paikalle!

Amerikasta kotoisin oleva Muffy, joka asuu samassa condossa kanssani, ilmoittaa minulle aamulenkillä lähtevänsä myös. Sovimme, että menemme samalla taksilla. Minä lupaan tilata taksin valmiiksi alakertaan.

Taksin tilaaminen täällä ei olekaan niin yksinkertaista kuin meillä Suomessa.
Soitan kahteen firmaan, puhelu katkeaa molemmilla kerroilla kesken kaiken. Kolmannella kerralla onnistun. Kerron osoitteeni ja kellonajan (10.30AM), jolloin toivon taksin saapuvan. Joudun toistamaan osoitteeni moneen kertaan, vaikka he toistavat sen joka kerta aivan oikein puhelimen toisessa päässä. Sitten he kysyvät, mihin olen menosa. Kerron senkin. Annan vielä puhelinnumeroni, josta minut tavoittaa ja he lupaavat taksin tulevan. Tapaamme äidin kanssa Muffyn alakerrassa ja odotamme taksia jonkun aikaa. Se tulee vihdoinkin. Taksissa Muffy kertoo, että on yrittänyt netistä katsoa, missä osoitteen mukainen paikka on. Sitä ei löytynyt! Onneksi Muffy tarkisti asian etukäteen. Hän soitti kotoaan IWAn puheenjohtajalle ja sai uuden osoitteen, kutsussa oli vahingossa väärä osoite. Hän sai myös tietoonsa, että meidät on kutsuttu Nora-nimisen jäsenen kotiin. Mielenkiintoista! Muffy printtasi vielä googlesta karttakuvan osoitteen mukaisesta paikasta ja otti kartan mukaansa. Fiksu nainen!

 Istumme taksissa ja puhelimeni alkaa soida. Vastaan. Taksifirma soittaa ja kertoo, että tilaamani taksi odottaa minua nyt meidän alakerrassa. Hienoa. Kiitän ja kerron, että istumme jo taksin takapenkillä ja olemme matkalla. Menimme siis väärään taksiin. Tai siis ihan oikea taksi tämä on, muttei se, jonka tilasin.

Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa se toinen taksi. Huomaamme nimittäin pian, ettei taksikuskilla ole aavistustakaan, missä osoitteen mukainen paikka on. Tarjoamme Muffyn printtaamaa karttaa avuksi, mutta hän ei suostu edes vilkaisemaan sitä. Useaan otteeseen kuljettaja ajaa tien sivuun ja soittaa jollekin ja pyytää ajo-ohjeita. Hän on kiinalainen eikä puhu/ymmärrä kovin hyvin englantia. Loputtomilta tuntuvien harha-ajojen jälkeen kuljettaja lopulta suostuu katsomaan Muffyn karttaa ja löydämme oikean talon.

Talo on oikeastaan vähättelevä ilmaus Noran asuinpaikasta. Minusta se on enemmänkin kuin palatsi. Rakennus on valtava. Siinä on suuri piha hyvin hoidettuine puutarhoineen ja upea uima-allas. Puutarhurilla riittää tässä pihassa töitä. Sisältä talo on kaunis. Aivan kuin suoraan sisustuslehdestä. Luulen, etten ole koskaan aikaisemmin vieraillut näin suuressa ja kauniissa yksityiskodissa. Kysyn Noralta, onko hänellä suuri perhe. Hänellä on kuulemma kaksi poikaa. Toinen pojista käy vielä koulua, toinen käy Singaporessa töissä, mutta asuu vielä kotona. paikalla on myös Noran äiti, mutta minulle jää epäselväksi, asuuko hän myös tässä talossa.

Kun saavumme paikalle, myöhässä tietenkin, kiitos taksikuskin, saamme virkistävät kylmät juomat käsiimme. Luulen, että tämä on limemehua. Siirrymme seruaamaan Helenen opetusta kukka-asetelmien teosta. Näyttää helpolta (mitä se ei tietenkään ole!). Lopputulokset ovat upeita.

Asetelma-opetuksen jälkeen siirrymme hakemaan lounasta. Ennen varsinaisen lounaan syömistä kaikken on maistettava Noran tekemää, höyryssä kypsennettyä (????) hedelmäkakkua. Oi, se on taivaallista. Niin mehukasta ja makeaa.

Lounas on katettu kuivakeittiöön.
Talossa on kaksi suurta keittiötä. Molemmat täysin keittiövarusteltuja tiskipöytineen, kaasuliesineen, uuneineen ja tiskikoneineen. Tiskikone ei kuulemma ole kovin yleinen varustus malesialaisessa keittiössä. Kuivakeittiö on hieman märkäkeittiötä suurempi ja siinä on keskellä iso ruokapöytä. Kysyn Noralta, miksi keittiöitä on kaksi. Onko kyseessä mahdollisesti jonkinlainen ruokien sekoittumisen pelko, kuten  juutalaisissa keittiöissä, joissa olen kuullut olevan eriväriset astiat liha- ja maitoruoille ja eri ruoanlaittovälineet näille ruokalajeille. Nora kertoo, että kuivakeittiössä valmistetaan salaatit, keittämiset, leivän leikkaamiset yms. hajuttomat toimenpiteet. Märkäkeittiössä sitten keitetään öljyssä, paistetaan ja tehdään "käryävät" keittiötyöt. Märkäkeittiö on kuivakeittiön takana, joten sieltä ei pääse käryjä kuivakeittiöön eikä muuhun osaan taloa. Millään uskonnolla tms. ei ole asian kanssa mitään tekemistä, kaksi keittiötä on vain siistimpi ja hajuttomampi tapa.....Onpas mielenkiintoista, tällaiseen en ole ennen törmännyt.
Keittiössä pyörii kaksi apulaista, jotka asettelevat ruokia esille kuivakeittiöön. Tarjolla on kahdenlaista kanaa: höyryssä ja uunissa kypsennettyä, riisiä, keitettyjä vihanneksia ja tulista chilikastiketta ja toista -ei niin tulista- kastiketta. Juomana on lasikannuihin laitettua voimakkaan pinkin ja voimakkaan oranssin väristä juomaa. Kysyn, mitä ne sisältävät, ovatko ne mehuja. Minulle kerrotaan, etteivät ne varsinaisesti ole mehuja vaan maitopohjaisia hedelmäjuomia. Otamme ruokajuomaksi äidin kanssa vettä. Vesiautomaatti on kuivakeittiön nurkassa. Automaatti on samanlainen, joita meillä näkyy kaupoissa ja toimistoissa. Ihastelen automaattia ja Nora kertoo, ettei hän jaksa raahata kaupasta vesipöniköitä, vaan soittaa toimittajalle, joka tuo automaattiin uuden säiliön kun vanha on lopussa. Hmm... kätevää. Mietin, pitäisiköhän meidänkin hankkia automaatti? Juomaveden kantaminen kaupasta nimittäin käy työstä. Nyt vasta osaan arvostaa sitä ylellisyyttä, mikä  Suomessa on, kun juomaveden saa niin helposti suoraan hanasta.

Lounaan jälkeen saamme kahvia. Kahvi on tuoretta ja hyvänmakuista. Noralla on 4 kupin automaatti, johon apulaiset jauhavat jokaiselle pavut erikseen. Kahvin kanssa on suussasulavaa juustokakkua, jonka päällä on mansikoita ja mustikoita. Ne todella maistuvat mansikoilta ja mustikoilta. NAM! Jos olisin tiennyt juustokakusta, olisin syönyt vain yhden palan hedelmäkakkua -en siis ota toista juustokakkupalaa kehotuksista huolimatta.

Lounaan jälkeen seurustelemme ja vaihdamme kuulumisia. Kerromme erilaisista aktiviteeteista, joihin olemme osallistuneet. Yksi nainen toivoo lisää osallistujia keilailuharrastukseensa joka torstai. Toinen kertoo käyneensä jo neljänä iltana Johor Bahrun Art Festivaaleilla (ovat juuri nyt ja kestävät kuukauden). Hän kehottaa muitakin käymään, ohjelma on kuulemma monipuolinen. Ryhmässä on juuri perustettu Mahjong-porukka, johon kaivataan lisää osallistujia.

IWA on loistava paikka tutustua eri kulttuuritaustan omaaviin naisiin ja hankkia itselle uusia ystäviä ja uusia harrastuksia. Seuraa kyllä löytää.

IWA JB:n puheenjohtaja Maimunah Bt Mohd Said esittäytyy ja kertoo nimensä olevan niin vaikea lausua ja muistaa, että hän toivoo meidän kutsuvan häntä Munaksi (no se on helppo muistaa, vaikkei nainen mitenkään muistuta munaa vaan on oikein sievä). Muna kertoo itsestään ja muslimien kohta alkavasta paastokaudesta sekä muslimielämästä muutenkin. Hän on aivan mieletön nainen! Ja ilmiselvästi koko tämän naisryhmän sielu. Kysyn mitä vain, niin Muna tietää paikan, tavan tai selityksen asialle. Hän myös mielellään järjestää esim. kokkikurssin tai terveysvalistuskurssin luonnon antimien hyvödyntämistä terveyden- ja kauneudenhoidossa tai, mikäli joku on kiinnostunut sulkapallosta, hän voi järjestää tunteja kiinnostuneille, sillä hän on myös paikallisen sulkapallokerhon varapuheenjohtaja. Muna täytti juuri 66 vuotta. Hän kävi Englannissa Oxfordissa juhlimassa ja noutamassa syntymäpäivälahjansa. Hän antoi itselleen syntymäpäivälahjaksi tohtorinväitöstutkinnon. WAU! Olen jälleen kerran päässyt itseäni parempaan seuraan.

Viihdymme Noran luona ja meillä on hauskaa.
Kotimatkalla taksissa huomaamme, että kello on jo kolme. Kurvaamme vielä kaupan kautta ja ostamme iltapalaksi hedelmiä. Paikallisessa marketissa ei ole Longania eikä Duguja -hedelmiä, joita söimme Noran luona. Tyydymme ananakseen, vesimeloonin, banaaniin ja appelssiineihin.
Olipa taas kiva ja tapahtumarikas päivä täällä Malesiassa Johor Bahrussa.

Kaunista ja Rumaa

Rakkaan ystäväni kommentti facebookissa "kaikki on niin käsittämättömän kaunista ja eksoottista" inspiroi minut julkaisemaan tämän kirjoituksen.

Kyllähän täällä eksoottista on, sitä ei voi kieltää ja ah, niin kaunista ja niin erilaista kuin mihin silmä on Suomessa tottunut. Lisäksi minut on varustettu positiivisella asenteella ja tapanani on tarkastella asioita niiden parhaimmilta puolilta. Sellaista asennetta täällä tarvitaankin.

Malesian väestö koostuu paitsi lukuisista eri kansallisuuksista , myös erittäin suuret tuloerot omaavista ihmisistä. Tämä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja on asia, johon täytyy opetella suhtautumaan. Se tosiasia, että täällä näkee todella köyhiä ihmisiä, täytyy vain hyväksyä. Ihmiset vaikuttavat onnellisilta, vaikka heidän asuinolonsa ja elämäntapansa vaikuttavat medän näkökulmasta joskus surkeilta.

Työolosuhteet esimerkiksi. Vaikka olisi kuvan esittämä "ilmastoitu ajopeli", voi työn teko tässä kuumuudessa olla todella rankkaa. Onneksi ihmiset näyttävät osaavan suhtautua olosuhteisiin hyvin, eivätkä raada "niskat limassa".

Tai sitten: Miltä tuntuisi viettää 12 tunnin työpäivä pienessä kopissa ja vartioida sen tien varrella olevia taloja, jossa koppi sattuu sijaitsemaan? Työpäivän kohokohta on klo 19 kun tien päässä oleva puomi lasketaan alas.

Lenkkireitilläni Senibongin kalastajakylässä ihmiset asuvat toinen toistaan huterammannäköisissä, tolppien päälle rakennetuissa hökkeleissä, joita kohteliaisuutena voi taloiksi kutsua. Nousuveden aikaan, veden ulottuessa lähelle talon lattiaa, näky on jopa viehättävä. Ohikulkijan silmä poimii talon kuistille asetetut kukkaruukut, ihmiset vilkuttelevat iloisina terasseiltaan huutaen "selamat pagi" -hyvää huomenta!

Laskuveden aikaan näky on aivan toinen: hökkelitalot seisovat rojun peittämässä mutapohjassa.

Tässä näkee, että kaatopaikka muodostuu siihen paikkaan, missä ote rojusta ja roskasta sattuu kädestä irtoamaan. Talojen alustat ovat täynnä vanhoja autonrenkaita, rojua, rakennusjätettä ja jopa talousjätteitä. Haju on aivan kamala!

Jo itse mutapohja laskuveden aikaan haisee kammottavalle. Kun sen hajun päälle lisätään vielä jätteistä tuleva lemu kuumassa auringonpaisteessa niin voit vain kuvitella, kuinka ilolla täällä muistelee kotiSuomen kirpeää, raikasta ja puhdasta ilmaa.

Lapset etsivät mutapohjasta aarteita tai leikkivät siinä muuten vain. Itse en lapsiani tuohon roskaläjään päästäisi.

Mutta ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä. Tämä on heidän elinympäristönsä, eivät he muusta tiedä.
Köyhyys haastaa myös mielikuvituksen, kuten voit todeta alla olevasta kuvasta. "Paikallinen kristallikruunu". (tämä idea pitäisi ehkä lähettää Niksi-Pirkkaan).

Kävely kadulla saattaa olla täällä vaarallista puuhaa. Täällä on erittäin vähän kevyen liikenteen kulkupaikkoja. Tiellä näkyy usein auton alle jääneitä käärmeitä. Näky ei houkuttele kävelemään tien vierustalla olevalla ruohikolla.

Paikalliset kysyvät meiltä, kun olemme naisporukassa kävelyllä, emmekö pelkää kulkukoiria. No, toiset pelkäävät enemmän, toiset vähemmän. Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan, sillä olen huomannut, että kulkukoirat pelkäävät ihmisiä. Ne luikkivat häntä koipien välissä tien toiselle puolelle, kun huomaavat ihmisen lähestyvän. Kyllähän ne koirat söpöjä ovat, varsinkin, kun niillä on pentuja. Surulliseksi mielen tekee se, miten näiden eläinraukkojen pitää taistella selviytyäkseen täällä hengissä.

Tässä maassa kissat, koirat ja apinat penkovat roskiksia. Kissat ja koirat ovat usein surkean ja nälkiintyneen näköisiä.

Jos apinoita on paljon tiellä, täällä kauemmin asuneet neuvovat, ettei niiden joukkoon pidä mennä, vaan silloin pitää kääntyä. Apinat voivat olla erittäin aggressiivisia. Etenkin, jos niillä on käsissään herkkupalahedelmiä.

Kaikki ei siis täällä ole aina kaunista, mutta eihän missään ole. Uskon, että tämä kokemus, jossa pääsen elämään näissä olosuhteissa ja näkemään niin paljon uutta, ihmeellistä ja erilaista, sekä kaunista että kauhistuttavaa avartaa näkemystäni maailmasta. Uskon, että tämä kokemus myös vahvistaa käsitystäni siitä, että loppujen lopuksi olemme kaikki samanlaisia. Olemme ihmisiä, jotka ajattelevat, tekevät työtä, huolehtivat toinen toisistaan ja elävät omissa elinympäristöissään parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja kun välillä retkilläni kohtaan surkeutta ja rumuutta, osaan taas arvostaa kaikkea kaunista ja ihanaa, jota vastaan tulee. Kuten esimerkiksi eilisellä lenkillä ojanpekalla törröttävää ihastuttavaa villiorkideaa.