Veneretkellä

Tänään on ohjelmassa päivä merellä. Lähdemme Mikaelin työkaverin Kamalin ja hänen vaimonsa Watin kanssa meriretkelle.

Ajamme autolla Kong Kongiin, joka on kalastajakylä noin 30 km Permas Jayasta (asuinpaikkamme) itään. Vuokraamme Kong Kongista kaksi perämoottorivenettä. Toisen Kamalille ja Watille, toisen meille. Kamal ja Wati odottavat jo meitä Kong Kongissa. Saavumme paikalle klo 10. He ovat jo käyneet aamulla kalassa.

Parkkipaikan vierellä on mutainen lmammikko, jossa keuhkokalat paistattelevat päivää.

Ilma on lämmin ja tyyni. Kamal jää antamaan Mikaelille parkkeerausohjeita. Minä menen laiturille Watin luokse.

Puemme pelastusliivit yllemme. Kamal kertoo, että matkalla kannattaa pitää liivit yllä, sillä meripoliisi valvoo niiden käyttöä.

Itse hän ei liivejä käytä. Watilla on liivit koko ajan päällä, sillä hän ei osaa uida.

Tarkoituksenamme on mennä Sebanan pienvenesatamaan lounaalle. Sebana on Kong Kongista n. 20 merimailin matkan päässä. Matkalla pysähdymme kalastamaan.

Päivästä tulee kuuma. Olemme pukeutuneet shortseihin. Minulla on ohut pitempihihainen paita mukana siltä varalta, että aurinko polttaa. Hatut ovat päässä -tietenkin. Kamal katsoo Mikaelin hattua ja sanoo, ettei se ole hattu, vaan kipa ja sellaista pidetään rukoillessa. Hatussa täytyy olla lippa tai lieri.
Kamal ja Wati ovat suojanneet itsensä päästä varpaisiin vaatteilla. Mukaan otetaan myös sateenvarjot. Kysyn, odotammeko sadetta (ja sieluni silmin näen, kuinka huvittavilta näytämme sateessa, moottoriveneessä sateenvarjojen kanssa). Kamal vastaa, että varjot ovat aurinkoa varten. Hmmm....

Ensimmäien pysähdyspaikka on noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen. Pysähdymme keskelle merta rakennetun V:n muotoisen tolpparakennelman juurelle. Rakennelma on kalastajien tekemä. Näemme sellaisia päivän aikana useita. Tolppien väliin kalastajat virittävät verkot ja odottavat, että verkot täyttyvät kaloilla.

Kiinnitämme veneet tolppiin ja alamme kokeilla kalaonneamme. Kamalilla on mukana neljä virveliä, kaksi haavia sekä katkarapuja ja matoja syöteiksi.  Virvelikalastus Malesiassa on aivan erilaista, kuin Suomessa.
Virvelin päässä on 100g painava lyijymötikkä ja koukku.

Koukkuun laitetaan elävä syötti. Virvelin kela päästetään vapaalle ja painon annetaan painua pohjaan. Sitä ei siis heitetä, kuten meillä on tapana. Tämän jälkeen virveli asetetaan veneen kyljessä olevaan virvelinpidikkeeseen. Sitten vain odotellaan, että virvelin pää alkaa väpättää merkiksi siitä, että kala on napannut syötin. Kamal kertoo, että hän yleensä nukkuu samalla kun kalastaa. Kun kala on kiinni virvelistä kuuluu myös naputtava ääni, jolloin hän nousee ja kelaa kalan ylös. Mikael kutsuu tätä kalastustyyliä passiiviseksi kalastukseksi.

Ennen kuin tähän asti passiivista kalastusta päästään, täytyy kuitenkin hankkia syöttikalat. Vielä emme käytä Kamalin katkarapuja ja matoja.

Syöttikalat kalastetaan myös virvelillä. Nyt virvelin päässä on pienempi, 80 grammaa painava lyijypaino sekä kuusi pienen pientä koukkua, joissa kussakin roikkuu kimaltava kultanauha. Siima lasketaan taas pohjaan. Nyt ei odoteta nykimistä, vaan saman tien kun paino on  pohjassa, siima kelataan takaisin ylös. Ja ihme ja kumma! Pienissä koukuissa roikkuu pieniä sinttejä (n. 5cm:n pituisia). Sintit irrotetaan ja laitetaan veneessä olevaan säiliöön odottamaan käyttöä.

Veneessä on keskipenkki, joka on tehty lasikuidusta. Penkin kanteen on tehty aukko ja penkin sisällä on vettä. Tässä vesisäiliössä säilytetään syöttikalat ja syömäkelpoinen saalis.

Kamal saa kampelalta näyttävän kalan, joka on kuulemma erittäin hyvä ruokakala. Me muut emme saa muuta kuin sinttejä. Syömme vähän eväitä ja jatkamme matkaa.

Ohitamme kaksi valtavan kokoista rahtialusta, jotka ovat Pasir Gudangin edustalla odottamasa satamaan pääsyä.

 Näemme myös öljynporauslauttoja, jotka on rakennettu Pasir Gudangissa ja odottavat lähtöä määränpäähänsä.

Kun ohitamme kaksi pienessä satamassa olevaa risteilyalusta, Kamal kertoo, että niihin menevät ihmiset, joilla on liikaa rahaa. Laivat ajavat Indonesian edustalle ja ovat kansainvälisellä  merialueella 24 tuntia. Laivat ovat casinoita, joissa ylimääräisestä rahasta pääsee eroon.

Pian pysähdymme taas. Kalastamme kuulemma nyt korallialueella ja laskemme ankkurin veteen. Mietin kauhistuneena, miten veneen keulassa nököttävä rauta-ankkuri tuhoaa uhanalaista korallia. En kuitenkaan sano mitään, vaan odotan Kamalin ohjeita.

Onneksi laskemme vain yhden ankkurin. (Kamal laskee). Me kiinnitämme veneemme heidän veneeseensä.

Kalastusvälineenä käytetään samaa virveliä lyijypainon kanssa. Tällä kertaa käytämme syöttinä kastematoja. Ne, kuten niin moni muukin asia täällä Malesiassa, ovat valtavan kokoisia verrattuna suomalaisiin matoihin. Kamal on ostanut madot ja säilyttää niitä -ei lasipurkissa- vaan märkään sanomalehteen käärittynä. Madot kiemurtelevat limaisina paperilla. Kamal on herrasmies ja pujottaa minun koukkuun madon.

Aloitamme matokalastuksen. Lasken virvelin päässä olevan madon painoineen pohjaan. Kauaa ei tarvitse odottaa, kun vapa alkaa väpättää. Kelaan saaliin ylös. Se osoittautuu pieneksi haikalaksi. Tämä sama toistuu minulla kolme kertaa. Saan siis kolme pientä haita. Kamal saa yhden. Mikaelilla ja Watilla ei tunnu tänään olevan kalaonnea.

Ilma on polttavan kuuma. Kamal ja Wati istuvat sateenvarjon alla. Meitä naurattaa Mikaelin kanssa.

Ei naurata kauaa. Kamal vaatii, että mekin suojaudumme paahteelta sateenvarjoen alle. Noudatamme tietenkin hänen neuvojaan. Mieleenpainuva ja hauska kokemus tämäkin.

Jatkamme matkaa Sebanan pienvenesatamaan, jossa nautimme lounaan. Syömme Meribassi-currya ja suklaakakkua. Ruoka on hyvää.

Kotimatkalla emme enää kalasta, vaan ajamme suoraan Kong Kongiin. Taivaalle kertyy pilviä.
 Enää ei ole niin kuuma. Toivottavasti ehdimme perille ennen kuin alkaa sataa.

 Kamal kertoo, että sade ja sitä seuraava kova myrsky tulee täällä todella nopeasti. Silloin on ajettava rantaan tai verkkotolpille ja sidottava vene kiinni. Merenkäynti voi tulla todella kovaksi ja näkyvyys voi kadota kokonaan, sillä kun sataa, sataa kunnolla. Sade ja myrsy menevät ohi yhtä nopeasti kuin tulevatkin, joten matkaa pääsee jatkamaan, kun hetken odottaa.
Sade ei yllätä meitä, vaan pääsemme kuivina perille. Minä lepään ja Mikael ajaa. Matka kestää noin tunnin.

Veneenvuokrauspaikalla Kamal pesee makealla vedellä pois suolaveden kalastusvälineistään.

Veneenvuokraaja tuo meille laiturille muovikannulla kuumaa, sokeroitua maitokahvia ja pipareita. Mikä onkaan mukavampaa, kun kuppi kuumaa päivän meriseikkailun jälkeen. Kahvi maistuu hyvälle, samoin piparit. Hieno tapa päättää meriseikkailu.

Päivä on ollut upea ja taas on yksi uusi seikkailu koettu. Meriretkemme kesti noin kuusi tuntia ja matkaa kertyi n.40 merimailia. Teemme varmasti toistekin näitä meriretkiä, nyt kun opimme veneenvuokraussysteemin ja näimme vähän paikkoja, joihin voi mennä. Virveleitä emme aio hankkia, vaan haemme kalamme markkinoilta tai nautimme ne ravintoloissa.

Dim Sum

Tänään, kuten lähes joka aamu, lähden lenkille kahdeksalta. Mok odottaa minua jo alakerrassa. Mok on malesialainen, kiinalaista syntyperää oleva ystäväni, jonka kanssa pelaan tennistä tiistaisin klo 8-10. tenniksen jälkeen meillä on tapana mennä Deliin juomaan porkkana-appelsiinimehua, joka on paksua ja ah, niin hyvää. no niin. Siis tänään kävelemme vain condolla, sillä 9.30 Mok vie minut, Claudian (Colombiasta) ja Helenin ( Australiasta) kiinalaiseen - paikallisten erittäin suosimaan ravintolaan- Restoran Gui Yuaniin brunssille. Tarjolla on Dim Sumia. Dim Sum on korissa höyryllä kypsennettyä ruokaa.



Tänään seuraamme aamulenkille ei liity muita. Claudia kerää voimia iltapäivän joogatuntia varten (????), Muffy on käymässä Amerikassa, Kerynillä on töitä( hänellä on jonkinlainen nettifirma -myy "aikuisten leluja". Hän on aikeissa pitää meille aiheesta home partyt), Jos on käymässä Belgiassa, Helen on jo aloittanut aamulenkkinsä klo 7.30 -tapaamme hänet ja hän liittyy vielä hetkeksi seuraamme. Simonen lapsi on kipeä, Cindy nukkuu vielä ja Pam lähti käymään Tiomanilla. Kävelemme siis kahdestaan. Tapaamme kaksi japanilaista naista ja kävelemme heidän seurassa hetken. He eivät puhu englantia kovin hyvin ja meidän japaninkielen taito on rajallinen, joten emme seurustele heidän kanssa kauaa. Kävelemme tunnin.

Pikaisen suihkun jälkeen lähdemme Restoran Gui Yuaniin. Claudia ajaa, jotta osaa sitten reitin paremmin, kun menee seuraavalla kerralla.

 Ravintola on melko lähellä. Menemme sisään ja alamme valita ruokia.

 Koreja on valtavasti. Mok tietää, mitä ne sisältävät. Meillä muilla ei ole aavistustakaan.

 Osoittelemme vain koreja, joiden sisällä on erilaisia pieniä palleroita.

 Minusta ne näyttävät samantapaisilta kuin japanilaisessa ravintolassa sushi ja makipallerot.

 Dim Sumissa on riisilevyistä tehhtyjä palloja, joiden sisällä on sianlihaa, kasviksia, rapua ja katkarapuja sekä viiriäisenmunia. Yhdessä ja erikseen. Kaikki kypsennetään höyryssä. Annokset ovat kauniita.

Istumme pöytään ja tilaamme juomat. Teetä siis. Mok tekee tilauksen, joten en tiedä, minkälaista teetä saamme. Tilauksen jälkeen pöytään tuodaan teekannu ja pieni pesuvati, jossa on viisi kuppia ja kiehuvan kuumaa vettä. Pitääkö meidän siis tiskata kupit itse, ennenkuin pääsemme nauttimaan teestä? Minä tiskaan!

Vesi on kuumaa. Pesun tarkoitus on lämmittää kupit. "Tiskauksen" jälkeen Mok tarjoilee teen. Hän kaataa teetä myös yhteen ylimääräiseen kuppiin. Jäähtymään valmiiksi.

Sitten saamme ruokaa. Ruoka on hyvää. Ja niin erilaista, mihin olen tottunut. Maistelemme joka korista.

Ruoka on kevyttä ja terveellistä -onhan se kypsennetty höyryssä. Joihinkin palleroihin Mok kehottaa lisäämään chilitahnaa. Se on aika vahvaa. Tarjolla on myös jotakin leivän tyyppistä. Näyttää minusta ihan marengilta, mutta on kuulemma suolaista. Leivän sisällä on jotakin ruskeaa tahnaa. En tiedä mitä se on, mutta maistuu mausteiselta ja hyvältä.

Mok pyytää lisää teetä. Sen jälkeen, kun tarjoilija on tuonut uuden kannun Mok huomaa kyltin ravintolan seinällä. Kyltissä lukee, kuten huomaatte, itsepalvelu, kun haluatte lisää teetä. Sitä olisi siis pitänyt itse hakea jostakin. No, meille tuotiin kuitenkin.

 Kun olemme lopettaneet syömisen Mok pyytää ja neuvoo minua tilaamaan laskun. Kohotan käteni korkealle pääni yläpuolelle. Kun saan tarjoilijan huomion kiinnittymään itseeni huudan kuuluvalla äänellä "MAI TANG"! Näin sitä siis opitaan kiinankieltä käytännössä. Lasku tulee -tietenkin, koska sen pyysin. Jaamme loppusumman neljällä. Tämän maittavan aterian hinnaksi tuli n. 2,5 euroa per nenä. Ei paha!

Ruokailun jälkeen poikkeamme toisessa ravintolassa. Mok hakee sieltä tyttärelleen lounasta. Hänellä on oma kippo sitä varten. Tytär saa lounaaksi Pekingin ankkaa.

Tämä on kuulemma paras meitä lähinnä oleva "ankkapaikka". Ankkaa voi nauttia paikan päällä tai sitä voi ostaa kotiin vietäväksi. Joka päivä opin jotakin uutta tästä uudesta kotikaupungistani.

Jatkamme matkaa Giant-markettiin, jossa on iso kangasosasto. Ostan mekkokankaan.

Tämän jälkeen Mok vie meidät räätälin liikkeeseen, jossa hänellä on mekko teetettävänä. Oveen täytyy koputtaa päästäkseen sisään. Sinne ei noin vain kävellä.

 Mokin mekko ei ole vielä valmis. Ehdotan Mokille, että hän ottaa palan mekkokangasta mukaan ja tekee siitä hiusdonitsin. Hän ei tiedä, miten sellainen tehdään. Minä lupaan tehdä. Ostamme myös kuminauhaa ja lankaa.

Katselemme vielä räätälin liikkeessä kangasnäytteitä ja suunnittelemme tulevamme uudestaan.

Kotimatkalla pistäydymme vielä Juscossa (paikallinen Prisma). Claudia tekee ruokaostoksia. Minä, Mok ja Helen käymme Pallettessa (Alko) kuohuviiniostoksilla.

 Huomenna täällä on (taas) kansallinen vapaapäivä, joten tänään on ikäänkuin perjantai. Paikallisilla ihmisillä on täällä vain 16 päivää vuosilomaa. En enää yhtään ihmettele, miksi niin vähän, sillä kansallisia vapaapäiviä on vähän väliä. Milloin on mooncake-festivals, milloin hari rayah tai sulttaanin syntymäpäivä. On intialaisten jumalien syntymäpäiviä ja vaikka mitä!

Aamupäivä on ollut kiireinen, tapahtumarikas ja hauska. Kun tulemme kotiin kello on 13.15. Puoli tuntia aikaa valmistautua joogatunnille. Vaihdan vaatteet ja menen hissiin. Hississä huomaan, että joogamatto unohtui. Ei kun takaisin ylös. Alhaalla Keryn ja nina odottavat minua. Hyppään autoon. Odotamme vielä Leilaa - ja sitten joogaamaan!