Saksalainen Katrin vie tyttärensä Anna Lenan 3v. ja Antonian 6v. päiväkotiin päivittäin. Tytöt ovat pari kertaa viikossa puolipäiväisenä ja muuten kokopäivähoidossa. He kävelevät päiväkotiin joka aamu klo 9. Pääsen tänään heidän mukaansa tutustumaan paikalliseen päiväkotiin.
Tadika Sri Camar on Montessoripedagogiikkaa harjoittava päiväkoti. Montessoripedagogiikan "punainen lanka" on, että lapsia tarkkaillaan paljon ja heille tarjotaan sellaisia oppimisvälineitä, joita he oman kehityksensä kannalta kussakin vaiheessa tarvitsevat. Paino on todellakin oppimisvälineissä. Kaiken tekemisen tavoite ja tarkoitus on viime kädessä oppiminen. Päiväkodissa on hyvin vähän leluja. Oppimisvälineitä on pääsääntöisesti yksi kutakin. Näin lapsi myös oppii, että hänen täytyy odottaa omaa vuoroaan, jos oppimisväline, jolla lapsi haluaisi harjoitella on varattu. Oppimisvälineet on jaettu arkipuuhien, aistien, äidinkielen ja matematiikan sekä kulttuurin harjoittelemista varten. Päiväkodissa lapset myös laulavat ja soittavat soittimilla, askartelevat ja harrastavat urheilua.
Päiväkodissa on kaksi rakennusta. Uusi ja vanha. Uudella puolella on kaksi kansainvälistä ryhmää. Nursery, johon kuuluvat 2-3-vuotiaat ja playgroup, jossa on 4-6-vuotiaat. Koulun lapset aloittavat täällä 7-vuotiaana. Nurseryssä on tällä hetkellä 6 lasta ja playgroupissa 13. Kasvattajia on kaksi ja yksi apulainen, joka tekee ruoat ja siivoaa. Vanhalla puolella on 100 lasta. Ryhmiä on seitsemän. Tämä on paikallisten lasten päiväkoti. Suurin osa lapsista on Malesian kiinalaisia. Ihmettelen, miten 100 lasta mahtuu näihin tiloihin ja minulle kerrotaan, että osa lapsista on päiväkodissa aamupäivän (8-12) ja osa iltapäivän (12.30-16.30). Kokopäivähoidossa olevia lapsia paikallisella puolella on 25. Päiväkoti on auki klo 7.30-16.30. Lapset käyttävät päiväkodissa koulupukuja. Kansainvälisellä puolella tytöillä on vaaleanpunaiset puuvillaiset kangasmekot ja pojilla vaaleanpunainen kangaspaita ja vaaleansiniset kangasshortsit. Paikallisella puolella kaikilla lapsilla on tummansiniset t-paidat ja trikooshortsit.
Päiväkodin ympärillä on korkeat aidat ja rautaportit.
Päästäkseen päiväkotiin on asiakkaiden soitettava ovikelloa, jolloin kasvattaja tulee avaamaan portin.
Menemme päiväkotiin kello 9. Suurin osa lapsista on jo tullut paikalle ja ohjelmassa on "vapaata leikkiä". päiväkoti on kaksikerroksinen. Alakerrassa on yksi leikkihuone ja yksi oppihuone. Suihku ja yksi vessa, jossa on yksi pönttö. Yläkerrassa on oppihuone, jossa on pöydät ja leikkihuone, jossa on vain yksi korillinen pehmoleluja ei muita leluja.Leikkihuoneessa ei ole huonekaluja.
Yläkerrassa on myös lepohuone, jonka lattialle on levitetty patjoja sekä yksi vessa, jossa on yksi pönttö. Kaikissa huoneissa on Mikki Hiiri- verhot.
Saapuessamme päiväkotiin lapset leikkivät rakennuspalikoilla lattialla istuen. Kaikilla on sama leikki. Jokainen lapsi leikkii omilla palikoillaan tai vieruskaverin kanssa. Kasvattaja tarkkailee lapsia. Mikäli joku lähtee leikkipaikalta hänet ohjataan siihen takaisin. Lapset eivät leiki vuorovaikutteisesti eivätkä keskustele keskenään. Tuntuu oudolta ajatella, että kyseessä on "vapaan leikin" aika. Lapset eivät juurikaan keskustele keskenään, on kumman hiljaista. Kukaan ei pompi, hypi eikä metelöi. Lapset eivät vaikuta myöskään iloisilta. Naurua ei kuulu eikä näy. Ehkä he ujostelevat kun on vieraita?
Opettaja Neelah esittelee minulle taloa ja välineitä. Ensin menemme alakerran oppihuoneeseen, joka on pienempien "koululuokka". Huoneen seinustalla on värikkäitä pöytiä, joiden ääressä tehdään kynätehtäviä. Jokaisella lapsella on eri oppiaineissa vihkot. Huoneen seinällä on "I am good today"-juliste, johon saa tähden, jos on ollut erittäin hyvä päivän aikana jossain. Tätä taulua käytetään kun lapsi eimerkiksi osaa mennä yksin vessaan, jos on opettelemassa sitä vaihetta elämässään. Joka päivä ei jaeta tähtiä. Vain silloin, kun joku onnistuu todella hyvin jossakin. Seinällä on myös ilmetauluja, lasten syntymäpäivät ja vertailutauluja (suurempi-pienempi).
Opettaja Neelah esittelee oppimateriaalia. Hän kertoo, että maton rullaamisharjoitus on lapsista erittäin mukava. Varmaankin siksi, että se on niin helppoa sanon ja mietin, että on se hyvä, että lapset oppivat noinkin tärkeän taidon päiväkodissa. Ja samalla toivon, ettei sitä tarvisisi kovin pitkää aikaa kerrallaan harjoitella.
Nappitaulu ei sitten ole enää niin suosittu. Sehän on selvästi vaikeampi (ja tarpeellisempi?) taito.
Lattian lakaisuvälineitä on useampi, sillä sekin on kuulemma hyvin suosittu oppimisväline.
Hyllyissä on paljon matemaattisia taitoja harjoittavia välineitä. Montessoripedagogiikan mukaiset välineet ovat sellaisia, että lapsi harjoittelee niitä yksin. Kasvattaja vain tarkkailee. Mikäli harjoitus ei mene oikein, lapsi huomaa sen itse ja yrittää uudelleen.
Lapset saavat "well done"- leimoja vihkoihinsa, jos he ovat suorittaneet tehtävän oikein. He opettelevat myös omia nimiä nimikylteistä ja kun muistavat oman kyltin, saavat leiman.
Kerron opettaja Neelahille, että Suomessa lasten nimikyltit ovat usein seinällä koko ajan. Ja niitä luetaan aikuisen kanssa päivittäin, kun katsotaan kuka on paikalla ja kuka poissa. Kerron vielä, että usein lapsen kuva on nimen yläpuolella. Näin lapsi oppii tunnistamaan kirjoitetun nimensä nopeasti ja pian kaikki muutkin lapset oppivat tunnistamaan toinen toistensa nimet. Tämä on Neelahin mielestä loistava ajatus!!!Näin sitä siis viedään suomalaisia käytäntöjä ulkomaille.
Kun minulle on esitelty alakerran oppihuone, siirrymme yläkertaan. Lepohuone on aika kolkko. Mikkiverhojen lisäksi siellä on patjoja lattialla.
Tässä huoneessa on myös uuden puolen ainoa ilmastointilaite. Muissa huoneissa on vain tuulettimet. Heillä ei vielä ole ollut rahaa ostaa ilmastointilaitteita. Lapset lepäävät noin kaksi tuntia. Lapsia silitellään, kunnes he nukahtavat. Kasvattaja lepää myös.
Yläkerran oppihuone on playgroupin-ryhmän oppitunteja varten. Nämä 4-6-vuotiaat opiskelevat mm. kirjoittamista ja matematiikkaa. Jokaisella on oma oppivihko kutakin ainetta varten.
Opetuksessa käytetään paljon tietokonetta ja erilaisia oppimispelejä. Päivähoitomaksu perustuu perheen tulotasoon. Maksuun lisätään materiaalimaksu. Kun yritän kysyä maksun suuruutta, minulle ei vastata muuten kuin "riippuu tulotasosta". Oppihuoneen seinällä on myös lukujärjestys.
Yläkerran leikkihuoneessa on pehmoleluja ja Mikkiverhot. Ei mattoa lattialla. Ei huonekaluja. Minun mielestäni kolkkoa, mutta varmaan helppo pitää puhtaana. Ja täällähän lattiat eivät ole kylmiä.
Kun palaamme alakertaan kello on 9.30 . On juomatauon aika. Jokaisella lapsella on päiväkodissa mukana reppu. Repussa on juomapullo, johon lapsi on tuonut kotaan sellaista juomaa, josta pitää. Toisilla on teetä, toisilla mehua tai vettä. Kaverin juomaa ei kadehdita vaan jokainen tyytyy omaansa. Pulloissa ei ole nimiä vaan jokainen lapsi tunnistaa oman juomapullonsa.
Juomatauon jälkeen käydään vessassa. Vessassakäyntiä varten lattialla on erivärisiä teippiviivoja. Ensin koko ryhmä siirtyy jonoon keltaiselle viivalle.
Vessassakäynnin jälkeen alkaa ohjattu toiminta. Tänään juhlitaan erään lapsen syntymäpäiviä. Syntymäpäivistä ilmoitetaan etukäteen ja kaikki lapset tuovat syntymäpäiväsankarille lahjan. Myös jokainen aikuinen antaa oman lahjan lapselle.
Ohjatun toiminnan jälkeen lapset leikkivät, syövät ja käyvät suihkussa. Suihkussa käyminen noudattaa samaa jonotuskaavaa, kun vessassakäyminen. Suihkun jälkeen vaihdetaan vaatteet ja mennään lepäämään. Kansainvälisen puolen lapset eivät ulkoile päivittäin, sillä pihalla ei vielä ole kattoa. He ulkoilevat siis vain aikaisin aamulla tai jos päivä on pilvinen. Muuten ulkona on liian kuuma.
Emme jää seuraamaan syntymäpäiväjuhlien viettoa vaan menemme paikalliselle puolella. Siellä lapset nauttivat juuri aamupalaa. Aamupalaa syödään pöytien ääressä ja samalla katsellaan televisiota. Opettaja Michelle esittelee minulle taloa. Opettaja Michelle huolehtii päiväkodin toimistotöistä ja hankinnoista opetustyön ohella. Hän on avannut myös päiväkodille Facebook-sivuston. FB-sivujen kautta vanhemmat voivat kätevästi seurata, mitä päiväkodissa tapahtuu.
Opetttaja Michelle kehuu myös tietokoneen käyttöä päiväkodissa. Kysyn, miksi lapset katsovat samalla televisiota, kun syövät, onko se heillä tapana. Hän kertoo, että se on tapana, koska lapset pitävät siitä. Hmmm....kasvatuskäytännöt poikkeavat kovasti suomalaisesta päivähoidosta.
Paikallinen puoli päiväkodista on pohjapiirustukseltaan samanlainen kuin kansainvälinenkin. Yläkerrassa on tiedeluokka, josta lapset kuulemma pitävät kovasti.
Päiväkodilla on meneillään projekti, jossa he laittoivat 19 kananmunaa hautomoon (incubator).
Hautomo näyttää uunilta, sen sisällä on lamppu ja lämpötilaa säädellään kytkimestä.
Tiedeluokan jälkeen kurkistamme 4-vuotiaiden luokkaan, jossa on meneillään matematiikan tunti. Tehtävät vaikuttavat todella vaikeilta neljävuotiaille. Kaikki istuvat omilla paikoillaan ja yrittävät omiin vihkoihinsa laskea paljonko on 5 + 2 ja sen jälkeen pitää vielä osata piirtää numero 7. Ja kyseessä ovat siis neljävuotiaat! Tämä kaikki oletettavasti perustuu Maria Montessorin pedagogiikkaan lapsen herkkyskausista oppia eri asioita. Lapset ovat tuskastuneen näköisiä ja kun kysyn, ovatko tehtävät helppoja, kaikki vastaavat, difficult!
Kerron opettaja Michellelle, ettei Suomen päiväkodeissa opeteta näin järjestelmällisesti lukemaan ja laskemaan. hän vastaa, että heidän on pakko, sillä muuten lapset eivät selviä koulussa, kun menevät sinne 7-vuotiaana. Täällä koulujärjestelmä on erilainen kun Suomessa ja jatko-opintoihin pääsevät vain menestyneimmät oppilaat. Kilpailu on kovaa ja aikaisin on aloitettava, jotta pystyisi käymään mahdollisimman pitkälle koulua.
Lapset saavat myös kotiläksyjä.
Katrin kertoo minulle, että häntä tämä ei haittaa, sillä he ovat täällä enää vain vuoden ja Saksassa ei ole niin suuria vaatimuksia ensimmäisellä luokalla. Ensimmäisellä luokalla Saksassa, kuten myös meillä Suomessa, opetellaan lukemaan ja laskemaan. Päiväkodissa opetellaan muunlaisia taitoja kuten esimerkiksi vuorovaikutuksen ja omatoimiseksi oppimien taitoja. Mikäli Katrinen tytöt eivät halua tehdä päiväkodissa tehtäviä, hän ilmoittaa opettajalle aamulla, etteivät tytöt osallistu oppitunteihin. He saavat sitten askarrella tai leikkiä sinä aikana, kun muut tekevät tehtäviä.
Kysyn opettaja Michelleltä, mistä ruoka tulee päiväkotiin. keittiöstä, hän vastaa. No tietenkin, olipa tyhmä kysymys! Keittiö on meidän mittapuun mukaan melko alkeellinen. Se sijaitsee talon ulkoseinällä. Siellä on kaasuliesi ja tiskipöytä.
Kysyn, eikö yli sadan lapsen ruoanlaitto ole valtavan työlästa, hän vastaa, että ei oikastaan. Keitetään vain riisi ja (hän näyttää valmisruokapussia) esimerkiksi tähän lisätään vain vesi. Eineksiä käytetään siis täälläkin paljon.
Katrin kertoo, etteivät hänen tyttäret oikein pidä päiväkodin ruoasta. Kun katson ruokalistaa huomaan, että se on aika aasialaisvoittoinen. Länsimaisia ruokia 24 ruokalajista on kolme. Juomalistakin on mielenkiintoinen. Vaihtoehtoja on useampi, kuin meillä maito, piimä ja vesi. Tarjolla on kookosjuomaa, krysanteemiteetä, barleytä (on kuulemma hyvää vatsalle, jos on kova vatsa ja vaikea kakata -Katrin kertoo sen olevan jonkinlaista sokeroitua vettä, hänen lapset eivät pidä siitä), longan-mehua ja maitoa.
Kun palaamme kiertokäynniltämme paikallisen puolen yläkerrasta, lasten aamupala alkaa olla lopuillaan ja he ovat siirtyneet pöydän äärestä lattialle katsomaan televisiota.
Katselemme kuvia, joita on laitettu pihalla olevalle ilmoitustaululle. Kuvat ovat retkeltä, joka tehtiin hedelmäfarmille. Lapsilla näyttää olevan hauskaa retkellä.
Opettaja Michelle kutsui minut marraskuussa pidettäviin juhliin päiväkotiin. Lupasin mennä. Siitä tulee varmaan mielenkiintoinen kokemus.
