53% Malesian väestöstä on malajeja. He ovat muslimeja. Maan perustuslakiin on kirjattu malajien uskonnoksi islam, joten Ramadanin vietto näkyy katukuvassa hyvin selvästi.
Tänä vuonna Ramadanin aika alkoi 1.8.2011. Ramadanin ensimmäinen päivä on täällä kansallinen vapaapäivä.
Kaupat ovat Ramadanin aikana auki normaalisti (n.klo 10.30 - n.klo 23), mutta osa ravintoloista sulkee ovensa vähentyneen asiakasmäärän vuoksi.
Maanantai-iltana 1.8. kävimme ystäviemme Leilan ja Mikaelin kanssa läheisessä kalastajakylässä päivällisellä. Ramadan näkyi siellä. Osa veden päälle, tolppien varaaan rakennetuista ravintoloista piti ovensa suljettuina. Löysimme kuitenkin avoinnaolevan ja kysyimme, saako sieltä ruokaa Ramadanista huolimatta. Kyllä saa. Tervetuloa! Selamat datang!
Kello on 18, kun menemme ravintolaan. Pöydissä istuu jo väkeä. Muslimit (jotka tunnistamme siitä, että naispuoliset käyttävät hiukset peittävää huivia ja ranteet ja nilkat peittäviä vaatteita)ovat jo tulleet valmiiksi paikalle odottamaan, että aurinko laskee ja heidän ensimmäinen tämän vuoden paastopäivänsä päättyy ja ruokailu saa alkaa. Monissa pydissä on "varattu"- kyltti. Moniin pöytiin kerääntyy väkeä odottamaan. Ruokia asetellaan myös valmiiksi odottamaan ruokailun alkamista.
Olemme ravintolan ainoat länsimaalaiset asiakkaat. Meitä on viisi. Asettaudumme kahdeksan hengen pöytään ulkoterassille. Lattialankkujen alta pilkottaa vesi. Lattia tuntuu vähän "huteralta". Ravintolan pöydät ja tuolit ovat muovia, pöytäliinoja ei ole. Kuitenkin olemme varmoja, että ruoka täällä on hyvää, sillä täällä on paljon paikallista väkeä. Pöytä, johon istahdamme on aivan ulkoterassin nurkassa. Lempeä tuuli pyörii straitsin yllä. Laskeva aurinko värjää taivaan punaiseksi. Valmistaudumme tekemään tilausta tarjoilijan lähestyessä pöytäämme. Se ei onnistukaan aivan heti. Meitä pyydetään ystävällisesti siirtymään keskemmälle terassia viiden hengen pöytään. Kahdeksan hengen pöytä saa pari lisätuolia ja "varattu" -kyltin. Ravintolalla menee tänä iltana hyvin. Pöydät täyttyvät.
Tässä ravintolassa ei ole ruokalistoja. Ravintola on kuuluisa "Nasi Lemakistaan". Nasi Lemakia voisi kuvailla Malesian kansallisruoaksi. Se on kookosmaidossa keitettyä riisiä ja kanaa kaikenlaisine lisukkeineen. Hyvää, mutta me olemme tulleet kalastajakylään syömään kalaa. Kysymme, mitä tänään on tarjolla ja päädymme tilaamaan meriahventa hapanimeläkastikkeessa, taskurapua, katkarapuja ja erilaisia vihanneksia. Mukaan tulee tietenkin, kuten lähes aina täällä, suuri kulhollinen riisiä. Juomaksi tilaamme omena- ja vesimelonimehua sekä 100plus-juomaa.
Muslimiravintoloissa ei tarjoilla ollenkaan alkoholia. Ei edes olutta. Islaminusko kieltää päihdyttävien aineiden, kuten alkoholin, käytön. Jotkut muslimit kuitenkin pitävät oluesta. Juodessaan he käärivät tölkin paperiin, jottei Allah näe. Tätä ei tietenkään tapahdu ravintoloissa.
Saamme ruoat pöytään ja alamme syödä. Ympärillämme olevat muut asiakkaat eivät voi vielä aloittaa ruokailuaan, sillä aurinko hehkuu punaisena vielä horisontin yläpuolella. Kukaan ei kuitenkaan tunnu paheksuvan sitä, että me jo ruokailemme. Malesia on eri kulttuurien sulatusuuni. Jokainen saa täällä toimia omalla tavallaan. Täällä elävät eri uskontokunnat sulassa sovussa. Toinen toisiaan kunnioittaen.
Ramadanin tarkoitus on osoittaa ja opettaa muslimeille, millaista on sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat niin köyhiä, etteivät saa joka päivä ruokaa ja juomaa. Kokemalla nälkää Ramadanin aikana muslimit tulevat tietoiseksi siitä, miten vähällä ihminen voi tulla toimeen. Heidän empaattisuutensa myös kasvaa paaston aikana. Paasto on myös kärsivällisyyden, itsehillinnän, nöyryyden, anteeksiannon ja hyväntekeväisyyden kuukausi. Muslmimin tulisi, etenkin ramadan-kuukauden aikana, pyrkiä tekemään hyviä tekoja, sillä niistä saa islamin oppien mukaan suuren palkkion.
Nykyajan yltäkylläisessä kulutusyhteiskunnassa ei Malesiassakaan enää Ramadan ole askeettista kieltäytymistä ja nälän kokemista. Tämä kuukausi on muslimille samanlainen kuin meille kristinuskoisille joulun välipäivät. Joka ilta, auringon laskettua, alkavat ruokapidot. Toinen toistaan runsaammat ruokapöydät katetaan. Tien varret täyttyvät ruokakojuista, joista muslimit hakevat viemisiksi kokonaisia aterioita kun kerääntyvät sukulaisten ja tuttavien kanssa yhteen nauttimaan illallista auringonlaskun jälkeen. Sanomalehdissä on kirjoituksia siitä, miten paljon ruokaa heitetään Ramadanin aikana hukkaan. Kaikkea tarjolla olevaa ei kerta kaikkiaan jakseta syödä. Ja tämä toistuu joka ilta, kuukauden ajan. Ihmiset myös lihovat Ramadanin aikana (päinvastoin kuin luulisi, onhan kyseessä paastonaika). Päivisin he eivät jaksa liikkua ja öisin he syövät. Sanomalehdessä on päivittäin ilmoitettu auringonlaskun kellonajat paikkakunnittain ohjeeksi; milloin missäkin osassa maata paastonaika iltaisin loppuu. Samassa ilmoituksessa kerrotaan myös seuraavan aamun auringonnousun kellonaika. Ennen sitä on syömisen loputtava.
Malesiassa muslimit rukoilevat kuusi kertaa päivässä. Sanomalehdessä on ilmoitettu tarkat kellonajat rukouksille. Kellonajat vaihtelevat sen paikkakunnan mukaan, missä sattuu olemaan, sillä kellonajat myötäilevät auringon valoa. Rukokuskutsu kuulutetaan myös mokeijasta. Moskeijoita on useita. Joka kylässä on omansa. Normaalisti emme kuule kuin "maghrih"-rukouskutsun, joka on auringonlaskun rukous. Nyt Ramadanin aikana kuulemme useita muitakin. Aamulla heräämme 5.45 siihen kun paikallinen "Pavarotti" heläyttää "fajr"-kutsun, aamunkoiton rukouksen kutsun. Samoin kuulemme illalla vielä useaan otteeseen läheisen kalastajakylän moskeijasta kantautuvaa laulua, kutsua rukouksiin.
Rukous suoritetaan aina Kaaban suuntaan. Kaaba on Mekassa sijaitseva rakennus, joka on islamilaisen maailman pyhin paikka. Kaaban ympärille on rakennettu moskeija. Tämä kokonaisuus on muslimien jokavuotisen (tai edes kerran elämässä) tehtävän pyhiinvaellusmatkan kohde. Islaminuskoiset suorittavat rukouksensa kaikkialla maailmassa kohti Kaabaa. Periaatteessa kaikki maailman moskeijat on rakennettu siten, että niiden keskiakseli osoittaa Kaabaa kohti.
Rukouksen voi suorittaa kaikkialla: kotona, työpaikalla, kadulla. Rukoilla voi yksin tai muiden kanssa. Perjantain keskipäivän rukous "dhuhr" tulee rukoilla yhdessä muiden kanssa moskeijassa. Perjantaisin muslimit poistuvat työpaikoiltaan noin puoleksitoista tunniksi rukoilemaan.
Tilaamamme kala-ateria osoittautuu erinomaiseksi. Nautimme ateriamme auringon laskiesa taivaanrannan taa. Olemme tyytyväisiä. Tarjoilijat ovat kiireisiä ottaessaan muilta ruokailijoilta tilauksia vastaan ja kantaessaan tarjotinkaupalla ruokia pöytiin. Menemme kassalle maksamaan laskun. Samalla kun maksamme laskua, läheisestä moskeijasta alkaa kuulua rukouskutsu. On auringonlaskun rukouksen aika. Sen jälkeen he, jotka viettävät Ramadania, alkavat nauttia päivän paaston jälkeen odotettua ateriaa.
Me olemme jo kylläisiä ja taas yhtä kokemusta rikkaampia.
